Kävelystä 2: Virittyvä jousi
23. heinäkuuta 2019
Oletko nähnyt Groucho Marxin kävelevän? Hänen tyyliinsä kuuluu singahtaa tilanteisiin polvet koukussa ja sikari suussa. Jos olet kokeillut miltä se tuntuu, tiedät että polvet koukussa käveleminen on todella raskasta. Se johtuu siitä että ihmisen tyypilliseen kaksijalkaiseen askellukseen kuuluva takajalan ojentuminen paitsi työntää vartaloa eteenpäin, myös kerää liike-energiaa seuraavaa askelta varten. Sikari saattaa myös vaikuttaa asiaan.
Työntävän jalan ojentuminen
Edellisessä tekstissäni kirjoitin askelluksen työntövaiheen viimeisestä hetkestä: takajalan akka- ja ukkovarpaat irtoavat maasta viimeiseksi. Oletko kiinnittänyt tähän huomiota kävellessäsi tai juostessasi?
Takajalka ojentuu jo ennen kuin varpaat jättävät maanpinnan: suunnilleen silloin kun takajalan kantapää nousee maasta.
Kokeile takajalan työtä vaikka käytävällä tai metsälenkillä.
Pysäytä askellus ja työnnä takajalalla maata vasten niin että kantapää nousee maasta.
Polvi suoristuu.
Vartalo kallistuu hienokseltaan menosuuntaan nilkoista asti.
Lantio pysyy suorassa suhteessa vartaloon.
Tunne aktivaatio pohkeessa ja pakarassa.
Kokeile pari kertaa kummallakin jalalla.
Saatat tuntea puolieron. Siitä ei kannata hermostua!
“Virittyvä jousi”
Ojentuvan jalan ja vartalon kudoksissa tapahtuu aktivaatio ja pidentyminen samanaikaisesti. Lihaksen jännittyminen ei siis joka tilanteessa tarkoita sen lyhenemistä ja pullistumista. Myös pitkiksi ojennetut kudokset voivat tehdä työtä.
Nämä pitenevät kudokset myös muodostavat kuin virittyvän jousen päkiästä reiden ja lantion etupuolen kautta kaulaan. Tämä kimmoisuus auttaa jalkaa heilahtamaan kevyesti eteenpäin ottamaan seuraavaa askelta. Silloin samat lihakset jotka äsken pitenivät, lyhenevät nyt.
Ei olisi kovin taloudellista edellyttää täpöjännitystä joka askelella. Käveleminen ja juokseminen ovat lajina meille tärkeimmät tavat liikkua. Päivässä askelia kertyy tuhansia. Siksi kehomme joustavat rakenteet säästävät energiaa. Rytmikkäästi toistuvassa liikkeessä lihakset jännittyvät ja rentoutuvat omalla vuorollaan. Ehkä juuri tämä kävelyn ja juoksun musikaalinen luonne saa ajatukset virtaamaan erityisen hyvin kepeällä lenkillä!
Jotta tämä mekanismi toimisi, on tärkeää harjoitella työntämään takajalalla siten että
Polvi ojentuu, kun takajalan kanta on nousut maasta.
Lantio pysyy suorassa, eikä kallistu eteen tai taakse.
Tunnet pienoisen venymisen lantion etupuolella (takajalan puoli)
Ukko- ja akkavarpaat irtoavat maasta viimeisinä. (EI isovarpaan ulkoreuna!)
Rentoja lenkkejä (kesä)maisemiin!
P.S. Seuraavassa kirjoituksessa kerron miksi en käsittele ns. istumalihaksia kävelyn ja juoksun yhteydessä. ;-)
Oletko nähnyt Groucho Marxin kävelevän? Hänen tyyliinsä kuuluu singahtaa tilanteisiin polvet koukussa ja sikari suussa. Jos olet kokeillut miltä se tuntuu, tiedät että polvet koukussa käveleminen on todella raskasta. Se johtuu siitä että ihmisen tyypilliseen kaksijalkaiseen askellukseen kuuluva takajalan ojentuminen paitsi työntää vartaloa eteenpäin, myös kerää liike-energiaa seuraavaa askelta varten. Sikari saattaa myös vaikuttaa asiaan.
Työntävän jalan ojentuminen
Edellisessä tekstissäni kirjoitin askelluksen työntövaiheen viimeisestä hetkestä: takajalan akka- ja ukkovarpaat irtoavat maasta viimeiseksi. Oletko kiinnittänyt tähän huomiota kävellessäsi tai juostessasi?
Takajalka ojentuu jo ennen kuin varpaat jättävät maanpinnan: suunnilleen silloin kun takajalan kantapää nousee maasta.
Kokeile takajalan työtä vaikka käytävällä tai metsälenkillä.
Pysäytä askellus ja työnnä takajalalla maata vasten niin että kantapää nousee maasta.
Polvi suoristuu.
Vartalo kallistuu hienokseltaan menosuuntaan nilkoista asti.
Lantio pysyy suorassa suhteessa vartaloon.
Tunne aktivaatio pohkeessa ja pakarassa.
Kokeile pari kertaa kummallakin jalalla.
Saatat tuntea puolieron. Siitä ei kannata hermostua!
“Virittyvä jousi”
Ojentuvan jalan ja vartalon kudoksissa tapahtuu aktivaatio ja pidentyminen samanaikaisesti. Lihaksen jännittyminen ei siis joka tilanteessa tarkoita sen lyhenemistä ja pullistumista. Myös pitkiksi ojennetut kudokset voivat tehdä työtä.
Nämä pitenevät kudokset myös muodostavat kuin virittyvän jousen päkiästä reiden ja lantion etupuolen kautta kaulaan. Tämä kimmoisuus auttaa jalkaa heilahtamaan kevyesti eteenpäin ottamaan seuraavaa askelta. Silloin samat lihakset jotka äsken pitenivät, lyhenevät nyt.
Ei olisi kovin taloudellista edellyttää täpöjännitystä joka askelella. Käveleminen ja juokseminen ovat lajina meille tärkeimmät tavat liikkua. Päivässä askelia kertyy tuhansia. Siksi kehomme joustavat rakenteet säästävät energiaa. Rytmikkäästi toistuvassa liikkeessä lihakset jännittyvät ja rentoutuvat omalla vuorollaan. Ehkä juuri tämä kävelyn ja juoksun musikaalinen luonne saa ajatukset virtaamaan erityisen hyvin kepeällä lenkillä!
Jotta tämä mekanismi toimisi, on tärkeää harjoitella työntämään takajalalla siten että
Polvi ojentuu, kun takajalan kanta on nousut maasta.
Lantio pysyy suorassa, eikä kallistu eteen tai taakse.
Tunnet pienoisen venymisen lantion etupuolella (takajalan puoli)
Ukko- ja akkavarpaat irtoavat maasta viimeisinä. (EI isovarpaan ulkoreuna!)
Rentoja lenkkejä (kesä)maisemiin!
P.S. Seuraavassa kirjoituksessa kerron miksi en käsittele ns. istumalihaksia kävelyn ja juoksun yhteydessä. ;-)
Kommentit
Lähetä kommentti