Ylämäki, alamäki
Ehdotan että tarkkailet miten maasto vaikuttaa askellukseesi.
Mikä osa jalastasi tulee kontaktiin maan pinnan kanssa kiivetessäsi ylös mäkeä?
Olisi hankala laskeutua jalan takaosalle, sen sijaan päkiä on valmiina ottamaan vastaan ruumiin painon ja työntämään sitä eteen ja ylöspäin. Kokemukseni mukaan alamäen kaltevuus ja liukkaus taas vaikuttavat paljon siihen miten astelen - puhumattakaan vauhdista.
Metsänpohjan epätasaiset muodot pakottavat nostamaan jalkoja korkeammalle ja arvioimaan askelet yksittäin. Joka askel ei voi olla yhtä pitkä. Toisinaan täytyy loikata lätäköiden, purojen tai puunrunkojen yli.
Jäisellä alustalla kanta-astunta saattaa koitua kohtalokkaaksi. Jalkoja ei kannata heilautella kovin pitkälle. Talvisilla kaduilla kävelemistä sattuvampi nimitys etenemiselle saattaa olla hiihto tai luistelu.
Maasto, ilmasto, isovanhemmat
Useimmat ihmiset välttävät syvässä lumessa kävelemistä. Se on niin hidasta ja energiaa kuluttavaa ettei siinä ole mitään järkeä, ellei ole pakko, tai tarkoitus on leikki tai kuntoilu. Meidän esi-isiemme on joskus ollut pakko kahlata lumessa. Mieluummin matkantekoon käytettiin suksia, jotka ovat tuhansia vuosia vanha keksintö.
Pohjois-Amerikan alkuperäiset asukkaat keksivät lumikengät. Niiden avulla ruumiin paino leviää suuremmalle pinta-alalle, ja hanki kantaa todennäköisemmin. Lumikengillä käveleminen on kuitenkin huomattavasti tavallista raskaampaa. Niiden leveyden takia jalat joutuvat olemaan kaukana toisistaan. Vartalo ei enää kierry puolelta toiselle jokaisen jalan heilautuksen yhteydessä - sen sijaan kävelijä vaappuu puolelta toiselle. Energia siis suuntautuu sivuun, ei kävelysuuntaan, ja paljon siitä joutuu hukkaan. Lumikengät ovat hangella kuitenkin erottava tekijä liikkumisen tai paikallaan pysymisen välillä.
Eri kulttuureissa ihmiset ovat vastanneet vaihtelevien maisemien ja ilmastojen vaatimuksiin. Lumikin voi olla koostumukseltaan erilaista eri alueilla. Tavoista ja tavoitteista kumpuavat tarpeet poikkeavat toisistaan ympäri maailman. Nykyisen Suomen alueella hiihtäminen on ollut vuosituhansia merkittävä liikkumisen muoto. Se on säilyttänyt merkityksensä kulttuurissamme vaikka tuo merkitys on ilman muuta muuttunut. Sen lisäksi täkäläiset ovat käyttäneet poroja (saamelaiset) tai hevosia vetoeläiminä.
Omien esivanhempien käytäntöjen merkitystä hahmottamalla näen miten muiden minulle vieraat perinteet kantavat tunteita, yhteenkuuluvuuden kokemuksia, jopa lähes ylivoimaisen vihollisen hyökkäyksistä selviämisen historiaa. Käveleminen on ehdottomasti yksi näistä jokapäiväisistä, ihmiskunnalle yhteisistä asioista. Miten kenenkin kuuluu kävellä, vaihtelee uskomattoman paljon.
Liitän tähän tekstiin uudestaan linkin Alanis Obomsawinin elokuvaan Cree-nuorukaisten talvisesta retkestä kylästä kylään. He kulkevat lumikengin satoja kilometrejä samalla reitillä jota heidän esi-isiensä oli tapana kävellä kun vesireitit jäätyivät. Meidän on mahdotonta ymmärtää mitä tämä teko tarkoittaa heidän kansalleen. Hahmotan kuitenkin teon merkityksellisyyden ja omille juurille palaamisen kauneuden.
Kommentit
Lähetä kommentti