Tänään pitäisi käydä lenkillä. Ei: tänään KÄYN lenkillä. En tiedä tarvitsenko tuota "pitäisi" -sanaa ajatuksiini.
Haluaisin että joka viikko olisi kaksi pidempää lenkkiä: juoksu, hiihto, sauvakävely tai uinti, sekä 1-2 kahvakuulatreeniä sekä venyttelyjä. Lisäksi jos sää sallii, kävelen paljon, töihin ja kauppaan.
Pakkasaikana en ole pystynyt pitämään tästä kiinni. Pakkasen aikaan myös makeanhimo on kasvanut suureksi, on ollut vaikea irrottautua suklaansyömisestä. Nyt se on jo hallinnassa niin etten tee sitä joka päivä. Sentään.
Nyt on aamiainen takana, kaksi sanomalehteä, pyykit ja tiskit. Taidan mennä hiihtämään. Katsotaan montako kilometriä jaksan. Vuoden ekalla lenkillä hiihdin n. 9km. Seuraava meni pieleen, koska lähdin liian tyhjällä vatsalla. Jaksoin 3 km ja jätin siihen, olo ihan hirveä. Katsotaan mitä nyt tapahtuu. Yritän tankata riittävästi ja hiihtää sellaiset 10 km rauhalliseen tahtiin.
***
Yritän pudottaa painoani tosi hitaasti, niin että mahtuisin vanhoihin vaatteisiini. Olen yhden kokonumeron isompi kuin haluaisin olla. Minusta on vaikeata huolehtia että söisin tarpeeksi kuntoiluuni nähden mutta niin, että paino silti laskisi. Huokaus.
Vielä enemmän yritän kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että en ajatuksissani joutuisi sille vaihteelle, joka on minut aiemmin ajanut erilaisiin dieetteihin ja tempauksiin. Eli sellaiseen ajatteluun jossa koko ajan ajattelen negatiivisesti ja tyytymättömästi itsestäni.
Mietin mitä ajatuksissa nyt tapahtuu. Ajattelenko että PITÄISI. Vai ajattelenko että kohta saan tuntea sen ihanan tunteen kun lihakset tekevät työtä ja hengitän talvista ilmaa. Vai ajattelenko sitä tunnetta, kun lenkki on ohi ja tuntuu nautinnollisen väsyneeltä ja hikiseltä? Ehkä vähän näitä kaikkia. Ja tunnustelen miksi raajoissa tuntuu kolotuksia.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti